Naiset vauhdissa

Amsterdamin Nieuw Westin alueen uudehkon kerrostalon alaovi on kutsuvasti auki. Ovessa on teksti Vrouw en Vaart, jonka voi kääntää vaikkapa Naisten kanavaksi. Astun sisään valoisaan ja avaraan aulaan kahvilatiskeineen ja pöytineen. Kahvilan suurista ikkunoista voi katsella pieneen puutarhaan.

Olen tullut Vrouw en Vaart-järjestön tiloihin. Järjestö itse antaa itselleen määritteen Emansipatiecentrum voor vrouwen Nieuw West.

Järjestön tarmokas harmaatukkainen johtaja Joke Kop kertoo arvelleensa 10 vuotta sitten, ettei koko järjestöä enää tarvita viiden vuoden päästä. Kuluneet kymmenen vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, ettei työ ole vielä tehty, uudet tehtävät putkahtelevat kuin itsestään muuttuvissa talouden ja yhteiskunnan tilanteissa.

Vrouw en Vaart tarjoaa erilaisia kursseja asuinalueensa naisille. Suurin osa osanottajista on maahanmuuttajataustaisia, ja vuosittain toimintaan osallistuu noin 1200 naista. Toiminta tarkoittaa erilaisia kursseja, mm hollannin kieli, englanti, espanja, tietokonetaidot, tekstiilityöt, kuorolaulu, jooga, juoksutreenit, zumba.

Kaikkein suosituimpia ovat olleet pyöräilykurssit, joita on kuluvan kevään aikana vetänyt urheilua opiskeleva, työharjoittelujaksoaan suorittava Sabine Ruijrok. Pyöräilytuntien suosio on helposti ymmärrettävissä, tarjoaahan pyöräily loistavan mahdollisuuden liikkua paikasta toiseen ja sitä kautta laajentaa omaa elämänpiiriä. Sabine kertoo, että osa naisista oppii kertaheitolla, joillekin on tarpeen viisikin oppituntia. Juuri kukaan ei keskeytä kurssia.

Joke Kop johdattaa minut keittiötiloihin, joissa opetellaan terveellistä ruoanlaittoa. Osa vihanneksista ja yrteistä kasvatetaan talon takana, pienessä puutarhassa, jossa salaatintaimet ja monivuotiset yrtit puskevat reippaasti kohti valoa huhtikuun lopulla.

Järjestön kurssitarjonta muistuttaa aika lailla suomalaisten kansalaisopistojen tarjontaa, mutta toimintaideassa on eroa. Kurssit on suunnattu nimenomaan naisille, ja niillä pyritään saamaan naisten omat voimavarat käyttöön ja sitä kautta ohjaamaan heitä eteenpäin elämässään. Joillekin se tarkoittaa työelämässä tarvittavien taitojen oppimista, joillekin kokonaan uusien polkujen aukeamista. Myös järjestön rahoitusmalli poikkeaa meidän vastaavista, sillä se saa tilat ja parin työntekijän palkkarahat kaupunginosahallinnolta, muut rahat tulevat erillisprojekteilta erilaisten organisaatioiden kanssa (mm Punainen Risti tarjoaa ilmaisia ensiapukursseja, pyöräilykurssit rahoittaa valtio). Lisäksi Vrouw en Vaart tarjoaa vapaaehtoistyötä noin 100 naiselle mm keittiössä, vastaanotossa, lastenhoidossa, puutarhassa, hallinnossa.

Lähellä on Sloter Plas –niminen tekojärvi tai pikemminkin lampi. Sen kiertävä noin kuuden kilometrin mittainen lenkkipolku pysyi kymmenen vuotta sitten tyhjänä. Nyt alueen naiset käyttävät sitä päivittäisenä kävely- ja pyöräilyreittinään. Maahanmuuttajanaisia ei ollut helppo saada innostumaan liikunnasta, mutta kun yli nelikymppinen marokkolaistaustainen alueen asukas alkoi kerätä ympärilleen lenkkiseuraa, tilanne muuttui nopeasti. Nyt hän vetää liikuntaryhmää, jossa on yli 40 jäsentä. Enempää ei valitettavasti mahdu mukaan.

 Vrouw en Vaart toimii yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa ja pyrkii luomaan naisille työharjoittelupaikkoja. Se ei aina ole helppoa, ja  monille vapaaehtoistyö tuo mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää myös ammatillisia valmiuksia.

Joke Kopin tulevaisuuden unelmana on järjestää yhteistyö kouluviranomaisten kanssa niin, että Vrouw en Vaart voisi tarjota väylän puuttuvan peruskoulutodistuksen suorittamiseen. Se on useille maahanmuuttajanaisille este jatko-opintoihin. Neuvottelut ovat käynnissä, ja Joke uskoo asian järjestyvän.

Kun kuljen avoimesta ovesta ulos aurinkoiselle kadulle, olen valmis kääntämään järjestön nimen uudelleen. Vrouw en Vaart, Naiset vauhdissa.

Lisätietoa:

http://www.vrouwenvaart.nl/

Leila Haltia