Amsterdamin Nieuw Westin alueen uudehkon kerrostalon alaovi on kutsuvasti
auki. Ovessa on teksti Vrouw en Vaart, jonka voi kääntää vaikkapa Naisten
kanavaksi. Astun sisään valoisaan ja avaraan aulaan kahvilatiskeineen ja
pöytineen. Kahvilan suurista ikkunoista voi katsella pieneen puutarhaan.
Olen tullut Vrouw en Vaart-järjestön tiloihin.
Järjestö itse antaa itselleen määritteen Emansipatiecentrum voor vrouwen Nieuw
West.
Järjestön tarmokas harmaatukkainen johtaja Joke Kop
kertoo arvelleensa 10 vuotta sitten, ettei koko järjestöä enää tarvita viiden
vuoden päästä. Kuluneet kymmenen vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, ettei työ
ole vielä tehty, uudet tehtävät putkahtelevat kuin itsestään muuttuvissa
talouden ja yhteiskunnan tilanteissa.
Vrouw en Vaart tarjoaa erilaisia kursseja
asuinalueensa naisille. Suurin osa osanottajista on maahanmuuttajataustaisia,
ja vuosittain toimintaan osallistuu noin 1200 naista. Toiminta tarkoittaa
erilaisia kursseja, mm hollannin kieli, englanti, espanja, tietokonetaidot,
tekstiilityöt, kuorolaulu, jooga, juoksutreenit, zumba.
Kaikkein suosituimpia ovat olleet pyöräilykurssit,
joita on kuluvan kevään aikana vetänyt urheilua opiskeleva,
työharjoittelujaksoaan suorittava Sabine Ruijrok. Pyöräilytuntien suosio on
helposti ymmärrettävissä, tarjoaahan pyöräily loistavan mahdollisuuden liikkua
paikasta toiseen ja sitä kautta laajentaa omaa elämänpiiriä. Sabine kertoo,
että osa naisista oppii kertaheitolla, joillekin on tarpeen viisikin
oppituntia. Juuri kukaan ei keskeytä kurssia.
Joke Kop johdattaa minut keittiötiloihin, joissa
opetellaan terveellistä ruoanlaittoa. Osa vihanneksista ja yrteistä kasvatetaan
talon takana, pienessä puutarhassa, jossa salaatintaimet ja monivuotiset yrtit puskevat
reippaasti kohti valoa huhtikuun lopulla.
Järjestön kurssitarjonta muistuttaa aika lailla
suomalaisten kansalaisopistojen tarjontaa, mutta toimintaideassa on eroa.
Kurssit on suunnattu nimenomaan naisille, ja niillä pyritään saamaan naisten
omat voimavarat käyttöön ja sitä kautta ohjaamaan heitä eteenpäin elämässään.
Joillekin se tarkoittaa työelämässä tarvittavien taitojen oppimista, joillekin
kokonaan uusien polkujen aukeamista. Myös järjestön rahoitusmalli poikkeaa
meidän vastaavista, sillä se saa tilat ja parin työntekijän palkkarahat
kaupunginosahallinnolta, muut rahat tulevat erillisprojekteilta erilaisten
organisaatioiden kanssa (mm Punainen Risti tarjoaa ilmaisia ensiapukursseja,
pyöräilykurssit rahoittaa valtio). Lisäksi Vrouw en Vaart tarjoaa vapaaehtoistyötä
noin 100 naiselle mm keittiössä, vastaanotossa, lastenhoidossa, puutarhassa,
hallinnossa.
Lähellä on Sloter Plas –niminen tekojärvi tai
pikemminkin lampi. Sen kiertävä noin kuuden kilometrin mittainen lenkkipolku
pysyi kymmenen vuotta sitten tyhjänä. Nyt alueen naiset käyttävät sitä
päivittäisenä kävely- ja pyöräilyreittinään. Maahanmuuttajanaisia ei ollut
helppo saada innostumaan liikunnasta, mutta kun yli nelikymppinen
marokkolaistaustainen alueen asukas alkoi kerätä ympärilleen lenkkiseuraa, tilanne
muuttui nopeasti. Nyt hän vetää liikuntaryhmää, jossa on yli 40 jäsentä.
Enempää ei valitettavasti mahdu mukaan.
Vrouw en Vaart toimii yhteistyössä
työvoimaviranomaisten kanssa ja pyrkii luomaan naisille työharjoittelupaikkoja.
Se ei aina ole helppoa, ja monille vapaaehtoistyö tuo
mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää myös ammatillisia valmiuksia.
Joke Kopin tulevaisuuden unelmana on järjestää
yhteistyö kouluviranomaisten kanssa niin, että Vrouw en Vaart voisi tarjota
väylän puuttuvan peruskoulutodistuksen suorittamiseen. Se on useille
maahanmuuttajanaisille este jatko-opintoihin. Neuvottelut ovat käynnissä, ja
Joke uskoo asian järjestyvän.
Kun kuljen avoimesta ovesta ulos aurinkoiselle
kadulle, olen valmis kääntämään järjestön nimen uudelleen. Vrouw en Vaart,
Naiset vauhdissa.
Lisätietoa:
Leila Haltia
