Naiset vauhdissa

Amsterdamin Nieuw Westin alueen uudehkon kerrostalon alaovi on kutsuvasti auki. Ovessa on teksti Vrouw en Vaart, jonka voi kääntää vaikkapa Naisten kanavaksi. Astun sisään valoisaan ja avaraan aulaan kahvilatiskeineen ja pöytineen. Kahvilan suurista ikkunoista voi katsella pieneen puutarhaan.

Olen tullut Vrouw en Vaart-järjestön tiloihin. Järjestö itse antaa itselleen määritteen Emansipatiecentrum voor vrouwen Nieuw West.

Järjestön tarmokas harmaatukkainen johtaja Joke Kop kertoo arvelleensa 10 vuotta sitten, ettei koko järjestöä enää tarvita viiden vuoden päästä. Kuluneet kymmenen vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, ettei työ ole vielä tehty, uudet tehtävät putkahtelevat kuin itsestään muuttuvissa talouden ja yhteiskunnan tilanteissa.

Vrouw en Vaart tarjoaa erilaisia kursseja asuinalueensa naisille. Suurin osa osanottajista on maahanmuuttajataustaisia, ja vuosittain toimintaan osallistuu noin 1200 naista. Toiminta tarkoittaa erilaisia kursseja, mm hollannin kieli, englanti, espanja, tietokonetaidot, tekstiilityöt, kuorolaulu, jooga, juoksutreenit, zumba.

Kaikkein suosituimpia ovat olleet pyöräilykurssit, joita on kuluvan kevään aikana vetänyt urheilua opiskeleva, työharjoittelujaksoaan suorittava Sabine Ruijrok. Pyöräilytuntien suosio on helposti ymmärrettävissä, tarjoaahan pyöräily loistavan mahdollisuuden liikkua paikasta toiseen ja sitä kautta laajentaa omaa elämänpiiriä. Sabine kertoo, että osa naisista oppii kertaheitolla, joillekin on tarpeen viisikin oppituntia. Juuri kukaan ei keskeytä kurssia.

Joke Kop johdattaa minut keittiötiloihin, joissa opetellaan terveellistä ruoanlaittoa. Osa vihanneksista ja yrteistä kasvatetaan talon takana, pienessä puutarhassa, jossa salaatintaimet ja monivuotiset yrtit puskevat reippaasti kohti valoa huhtikuun lopulla.

Järjestön kurssitarjonta muistuttaa aika lailla suomalaisten kansalaisopistojen tarjontaa, mutta toimintaideassa on eroa. Kurssit on suunnattu nimenomaan naisille, ja niillä pyritään saamaan naisten omat voimavarat käyttöön ja sitä kautta ohjaamaan heitä eteenpäin elämässään. Joillekin se tarkoittaa työelämässä tarvittavien taitojen oppimista, joillekin kokonaan uusien polkujen aukeamista. Myös järjestön rahoitusmalli poikkeaa meidän vastaavista, sillä se saa tilat ja parin työntekijän palkkarahat kaupunginosahallinnolta, muut rahat tulevat erillisprojekteilta erilaisten organisaatioiden kanssa (mm Punainen Risti tarjoaa ilmaisia ensiapukursseja, pyöräilykurssit rahoittaa valtio). Lisäksi Vrouw en Vaart tarjoaa vapaaehtoistyötä noin 100 naiselle mm keittiössä, vastaanotossa, lastenhoidossa, puutarhassa, hallinnossa.

Lähellä on Sloter Plas –niminen tekojärvi tai pikemminkin lampi. Sen kiertävä noin kuuden kilometrin mittainen lenkkipolku pysyi kymmenen vuotta sitten tyhjänä. Nyt alueen naiset käyttävät sitä päivittäisenä kävely- ja pyöräilyreittinään. Maahanmuuttajanaisia ei ollut helppo saada innostumaan liikunnasta, mutta kun yli nelikymppinen marokkolaistaustainen alueen asukas alkoi kerätä ympärilleen lenkkiseuraa, tilanne muuttui nopeasti. Nyt hän vetää liikuntaryhmää, jossa on yli 40 jäsentä. Enempää ei valitettavasti mahdu mukaan.

 Vrouw en Vaart toimii yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa ja pyrkii luomaan naisille työharjoittelupaikkoja. Se ei aina ole helppoa, ja  monille vapaaehtoistyö tuo mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää myös ammatillisia valmiuksia.

Joke Kopin tulevaisuuden unelmana on järjestää yhteistyö kouluviranomaisten kanssa niin, että Vrouw en Vaart voisi tarjota väylän puuttuvan peruskoulutodistuksen suorittamiseen. Se on useille maahanmuuttajanaisille este jatko-opintoihin. Neuvottelut ovat käynnissä, ja Joke uskoo asian järjestyvän.

Kun kuljen avoimesta ovesta ulos aurinkoiselle kadulle, olen valmis kääntämään järjestön nimen uudelleen. Vrouw en Vaart, Naiset vauhdissa.

Lisätietoa:

http://www.vrouwenvaart.nl/

Leila Haltia

LUENTO PASI SAUKKONEN

Suomalais – hollantilainen yhdistys järjestää yhdessä mielenkiintoisen luentotilaisuuden aiheesta 

”Avoin ja suvaitsevainen Alankomaat – ennen ja nyt”. 

Luento on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille, tietysti myös Alankomaalaisen yhdistyksen jäsenet! 

Puhujana ja alustajana on Pasi Saukkonen, monikulttuurisuuden tutkimuksen erikoistutkija, joka on juuri oikea henkilö avaamaan meille tätä mielenkiintoista teemaa ja vastaamaan kuuntelijoissa heränneisiin kysymyksiin. 

Luento tapahtuu Helsingin Annantalossa, (auditoriossa),

Annankatu 30, Helsinki 

torstaina 10 päivä huhtikuuta klo 18.15 – 19.45 . 

Tervetuloa!

SHY:n hallitus

Maahanmuutto ja etninen moninaisuus suomalaisissa ja alankomaalaisissa aikakauslehdissä

Lauantaina 22.2.2014 klo 12 tarkastetaan Tampereen yliopistossa

YTM, B.A. Reeta Pöyhtärin tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja
Immigration and ethnic Diversity in Finnish and Dutch Magazines. Articulations of subject positions and symbolic communities.

Reeta Pöyhtärin väitöskirja tarttuu kaikkialla länsimaissa ajankohtaiseen teemaan, maahanmuuttoon. Samalla kun yksilöt, ryhmät ja ideat liikkuvat ja kohtaavat, yhteiskuntien olemassa olevat rakenteet tulevat haastetuiksi. Sosiaalinen epävarmuus johtaa kysymyksiin siitä, mikä jokin yhteiskunta itsessään on, mitkä sen perustavat tekijät ovat ja ketkä ovat sen jäseniä. Millaisia uusia jäseniä yhteiskuntaan hyväksytään ja millä ehdoilla? Kuinka suhtaudutaan olemassa oleviin vähemmistöihin?

Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suomalaiset ja alankomaalaiset ajanviete- ja järjestölehdet osallistuivat tähän keskusteluun vuosina 2003–2006. Siinä analysoidaan maahanmuuton ja etnisen moninaisuuden diskursseja sekä maahanmuuttajien ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden artikulaatioita yleisaikakauslehdissä Suomen Kuvalehti ja Elsevier, rakennusalan ammattiliittolehdissä Rakentaja ja FNV Bouw Magazine (Bouw), naistenlehdissä Me Naiset ja Libelle sekä seniorikansalaisten lehdissä ET ja Plus Magazine (Plus).

-        -  Minut ohjasi tämän aiheen pariin henkilökohtainen kokemukseni siitä, millaista on olla maahanmuuttaja Hollannissa (asuin siellä 5 vuotta). Vaikka pohjoismaalaisena näyttää ja kuulostaakin samalta kuin paikalliset ihmiset, silti saa eri tilanteissa kokea olevansa erilainen tai ulkopuolinen - entä sitten, jos on erivärinen eikä osaa kieltä. Halusin tutkia sitä, miten media tuottaa ajatuksia ulkopuolisuudesta ja kuulumisesta, Reeta Pöyhtäri kertoo.

Suomalaisissa aikakauslehdissä maahanmuutto ei vielä tutkimusajankohtana ollut yhteiskunnallisesti kovin merkittävä aihe. Sitä käsiteltiin enimmäkseen yksittäisten henkilöiden kokemusten kautta tai tulevaisuuden ilmiönä. Alankomaalaiset aikakauslehdet kertoivat monikulttuurisuuden kriisistä, jonka osana käydään kiivasta keskustelua yhteiskunnan etnisestä moninaisuudesta ja kansakunnan yhtenäisyydestä. Etenkin muslimivähemmistöön kohdistui epäilyksiä. Suomalaisessakin keskustelussa oli viitteitä tästä.

Suomalaisia ja hollantilaisia aikakauslehtiä yhdisti läntisen hyvinvointivaltion myytti. Kaikki lehdet käsittelivät hyvinvointivaltiota ja sen perustuksia, ja maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt sekä heidän subjektiasemansa artikuloitiin suhteessa hyvinvointivaltioon. Suomalaisissa lehdissä tarve ylläpitää hyvinvointivaltiota tulevaisuudessa oli ratkaiseva sen suhteen, millaisia maahanmuuttajia ja maahanmuuttoa halutaan nyt ja tulevaisuudessa.

Tutkimuksen aineisto on vuosilta 2003-2006, jolloin Suomessa aihetta käsiteltiin aikakauslehdissä vähemmän kuin nykyisin. Reeta Pöyhtäri toteaa:

-        -  Suomessa keskustellaan maahanmuutosta enemmän kuin tutkimusaineistoni ajankohtana ja äänenpainot ovat tiukentuneet ja alkaneet muistuttaa yleiseurooppalaisia, ajoittain ja osittain hyvinkin maahanmuuttovastaisia äänenpainoja. Hollantilainen keskustelu taas on hieman tasoittunut noista vuosista, mutta kiivaampi maahanmuuttokeskustelu kuplii pinnan alla ja odottaa uutta tulemistaan. Edelleen maahanmuuttokeskustelussa on pitkälti kyse siitä, kuka on riittävän hyödyllinen ja millä ehdoilla ihmiset voidaan hyväksyä yhteiskunnan jäseniksi - siinä mielessä mikään ei ole muuttunut.

Lisätietoa:

 

http://www.uta.fi/ajankohtaista/vaitokset/tiedote.html?id=92380