Sinebrychoffin taidemuseossa esillä olevan Rembrandt-Kuparilaatan mestari -näyttely saa viikon jatkoajan 6:nteen toukokuuta. Venäläisen keräilijän Dmitri Rovinskin 1800-luvulla hankkimassa ainutlaatuisesta Rembrandtin grafiikan kokoelmasta on esillä 55 teosta. Keskiviikkona 2.5. näyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy klo 17-20. (HS, 28.04.2012)
De moeite waard om te gaan kijken!
Met groet, Petrus
lauantai 28. huhtikuuta 2012
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Mereen menetetyt - Vrouw Marian ja St.Mikaelin tarina
(Spoils of Riches - Stories of the Vrouw Maria and the St. Michel; Exhibition of the Maritime Museum of Finland - Suomen merimuseon näyttely; 25.4.2012 - 2.12.2012)
Uponneita unelmia (Sunken dreams)
Kaksi kauppalaivaa upposi Nauvon vesillä matkalla Amsterdamista Pietarin, St. Mikael vuonna 1747 ja Vrouw Maria 1771. St. Mikaelin lastissa oli mm. Meissenin posliinia, kultaisia nuuskarasioita sekä muita ylellisiä esineitä, Vrouw Marialla puolestaan keisarinna Katariina Suuren hankkimia maalauksia.
Mereen menetetyt-näyttely kertoo alusten tarinan lastauksesta haaksirikkoon ja uudelleen löytymiseen yli 200 vuotta myöhemmin. Hylkylöydöistä rakennetut asetelmat ja hollantilaisista museoista lainatut aikakauden maalaukset kuljettavat tarinaa. Ainutlaatuisen 3D-simulaation avulla sukelletaan Vrouw Marian hylyn luokse.
Merikeskus Vellamo/Maritime Centre Vellamo, www.merikeskusvellamo.fi.
Katso myös: Koivusaari, Rauno ja Heikkilä, Mikko: Suomen rannikon aarrelaivat, Otava 2000Mene katsomaan, loistavaa! Petrus
Ivo van Hove & Toneelgroep Amsterdam -ryhmä Tampereen Teatterikesässä 2012
Teatterikesässä esitykset nähdään TTT:n Suurella Näyttämöllä
pe 10.8.2012 klo 19.00
la 11.8.2012 klo 14.00
Liput 34/32 euroa, huhtikuun ajan lippuja saa 29 eurolla, kun kertoo
Lippupisteeseen soittaessaan, että saa liput kampanjahintaan.
Tilaukset 0600 900 900*
Husbands kertoo kolmesta kaveruksesta, keski-ikäisistä miehistä, jotka ajautuvat kriisiin nuoruudenajan ystävän kuoleman jälkeen. Hetken mielijohteesta kolmikko matkustaa Lontooseen helpottaakseen suruaan ja ahdistustaan – sekä todistaakseen itselleen olevansa yhä elossa.
Ivo van Hove (1958) on belgialainen (flaamilainen) ohjaaja, joka on tehnyt lukuisia huippuohjauksia, erityisesti klassikkotulkintoja mm. Moliérin Ihmisvihaaja, Ibsenin Hedda Cabler ja Victor Hugon Kurjat. Hän on tuonut näyttämölle aiemminkin Cassavetesin elokuvia kuten Faces ja Opening Night.
Ivo van Hove on ohjannut teatteria, oopperaa, elokuvia ja televisiotuotantoja eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa.
”Hänen työnsä ovat ainutlaatuisia, raakoja, shokeeraavia, yllätyksellisiä, hysteerisen hauskoja – kaikkea sitä, mitä haluat teatterin olevan.” kommentoi näyttelijä Cate Blanchett
Cassavetesin Husbands-komedia kuolemasta, elämästä ja vapaudesta on ollut van Hovelle intohimoinen, pitkäaikainen projekti. Esityksessä käytetään projisoinneissa myös materiaalia Cassavetesin alkuperäisestä elokuvasta.
Katso näytelmän traileri YouTubessa: http://www.youtube.com/watch?v=ZsYlHCHcbqg&feature=player_embedded
John Cassavetes
HUSBANDS
Ohjaus: Ivo van Hove
Lavastus ja valosuunnittelu: Jan Versweyveld
Puvut: An d’Huys
Dramatisointi ja musiikki: Thibaud Delpeut
Video: Tal Yarden
Esiintyjät:
Barry Atsma, Roeland Fernhout, Hans Kesting, Alwin Pulinckx, Halina ReijnTampereen Teatterikesässä esitetään elokuussa belgialaisen ohjaajan Ivo van Hoven ja Toneelgroep Amsterdamin komedia Husbands.
(Tämä tiedote on lainattu täältä: http://t7.uta.fi/fi/current/news.php?cat=1&item=268; tiedon välitti Reeta)
Ks. lisätietoja myös Teatterikesän sivuilta: http://www.teatterikesa.fi/paaohjelmisto/husbands/
maanantai 9. huhtikuuta 2012
400 vuotta 40 minuutissa
Amsterdam on täynnä hienoja museoita, mutta juuri uudelleen avattua Grachtenhuis (Kanavatalo)-museota ei kannata jättää väliin. Sen uusimmalla kuva- ja äänitekniikalla toteutetut, osittain kolmiulotteiset esitykset ovat hieno elämys.
Tasatunnein käynnistyvä kiehtova multimediaesitys vie kävijän kuvan ja äänen voimalla 400 vuoden taakse ja näyttää, miten kaupunki rakentui. 1600-luku ei ole kaukaista historiaa, vaan silloin eläneet kaupunkilaiset tulevat yllättävän lähelle.
Yhdessä huoneessa kävijä pääsee todistamaan kaupunginisien (naisia ei tuossa vaiheessa hallinnossa tainnut olla) suunnitelmia kaupungin laajentamisesta. Oli pakko rakentaa lisää kanavia ja taloja, kun vaurastuva kaupunki veti väkeä maaseudulta. Ehdotus toisensa jälkeen käytiin läpi, kunnes päädyttiin siihen, mikä vieläkin leimaa Amsterdamin keskustaa: rakennettiin uudet puoliympyrän muotoiset Herengracht, Keizersgracht ja Prinsengracht -kanavat, ja talot niiden varrelle.
Toisessa huoneessa voi kurkistella sisään kanavatalojen elämään. Peilien ja heijastetun liikkuvan kuvan avulla huoneisiin on saatu "asukkaita", jotka elävät tiloissa arkeaan.
Yhteen tilaan on rakennettu Amsterdamin kaupungin pienoismalli. Ainakin kaikki etsimäni talot löytyivät, mutta ihan helppoa se ei ollut. Kaupunkia ei välttämättä hahmota lintuperspektiivistä, kun sitä normaalisti katselee katutasolta.
Het Grachtenhuis löytyy aivan keskustasta, osoite on
Herengracht 386
1016 CJ Amsterdam
http://hetgrachtenhuis.nl/
Leila Haltia
Tasatunnein käynnistyvä kiehtova multimediaesitys vie kävijän kuvan ja äänen voimalla 400 vuoden taakse ja näyttää, miten kaupunki rakentui. 1600-luku ei ole kaukaista historiaa, vaan silloin eläneet kaupunkilaiset tulevat yllättävän lähelle.
Yhdessä huoneessa kävijä pääsee todistamaan kaupunginisien (naisia ei tuossa vaiheessa hallinnossa tainnut olla) suunnitelmia kaupungin laajentamisesta. Oli pakko rakentaa lisää kanavia ja taloja, kun vaurastuva kaupunki veti väkeä maaseudulta. Ehdotus toisensa jälkeen käytiin läpi, kunnes päädyttiin siihen, mikä vieläkin leimaa Amsterdamin keskustaa: rakennettiin uudet puoliympyrän muotoiset Herengracht, Keizersgracht ja Prinsengracht -kanavat, ja talot niiden varrelle.
Toisessa huoneessa voi kurkistella sisään kanavatalojen elämään. Peilien ja heijastetun liikkuvan kuvan avulla huoneisiin on saatu "asukkaita", jotka elävät tiloissa arkeaan.
Yhteen tilaan on rakennettu Amsterdamin kaupungin pienoismalli. Ainakin kaikki etsimäni talot löytyivät, mutta ihan helppoa se ei ollut. Kaupunkia ei välttämättä hahmota lintuperspektiivistä, kun sitä normaalisti katselee katutasolta.
Het Grachtenhuis löytyy aivan keskustasta, osoite on
Herengracht 386
1016 CJ Amsterdam
http://hetgrachtenhuis.nl/
Leila Haltia
torstai 5. huhtikuuta 2012
Blogi elää taas!
Blogimme on viettänyt pitkään hiljaiseloa, mutta nyt tarkoituksena on herättää se uudelleen henkiin. Kirjoitamme jatkossa tässä blogissa Alankomaihin liittyvistä kulttuuriasioista, matkailusta, menovinkeistä, sekä muusta mielenkiintoisesta ja mukavasta Suomeen ja Hollantiin kytkeytyvästä elämänmenosta. Jos haluat osallistua blogin kirjottamiseen suomeksi, hollanniksi tai vaikka jollakin muullakin kielellä, ota meihin yhteyttä sähköpostitse: shy.fnv@gmail.com.
perjantai 30. lokakuuta 2009
NÄIN LÖYDÄT KIRJAILIJAMUSEON (HS, 21.10.09, C9)
NÄIN LÖYDÄT KIRJAILIJAMUSEON (HS, 21.10.09, C9)
Op deze manier vind je een schrijversmuseum (in Europa)
En waar vinden we dat? In Europa, dus in Rusland, Engeland, Frankrijk of Italië, jaja, maar ook in Nederland en België!
Vlak voor de boekenbeurs in Helsinki wijdde HS een heel katern aan nieuwe boeken en op bladzijde 9 aan schrijversmusea met een mooi geïllustreerde kaart, waarop die in Europa worden aangegeven en aangeprezen. En welk gezicht kijkt me aan, bijna midden op de pagina? Het lieve meisjesgezicht van Anne Frank met een verwijzing naar het "Anne Frank Huis, Prinsengracht 263, Amsterdam. Salainen siipi, jossa Anne Frankin perhe piileskeli kaksi vuotta natsimiehitystä. Murrosikäinen Anne Frank kirjoitti kuuluisan päiväkirjansa lapsenelämästä vainottuna ja eristyksissä." Over Anne Frank vind je op de website van HS ook het een en ander en verder op de site van het Anne Frankhuis: http://omamaailma.hs.fi/ en http://www.annefrank.org/splashpage.asp .
Het tweede schrijversmuseum dat tot mijn verrassing genoemd werd is dat van Multatuli oftewel Eduard Douwes Dekker, de moedige en ook wel wat eigenaardige negentiende eeuwse auteur van de 'Max Havelaar', dat na WO II als boek en film over de hele wereld bekend is geworden, ook in Finland. Zie verder www.multatuli-museum.nl (ook in het Engels). Het museum bevindt zich in Amsterdam.
Een derde museum wordt op de kaart naar voren gehaald, een vrijwel nieuw museum zelfs, waar HS op 3 oktober ook al uitvoerig over had geschreven: "Tintti seikkailee uudessa museossa.". OK, en waar dan? In Louvain-la-Neuve, het Waalse deel van de oude universiteitsstad Leuven ten zuiden van de taalgrens. Het gaat dus over het Hergé-museum (www.museeherge.com), waarover HS op 3 oktober schrijft: "Belgialaisten ylpeyden kohde, Hergé (1907-1983) ja hänen tunnetuin luomuksensa Tintti ovat saaneet uuden komean museon Louvain-la-Neuveen, joka on noin puolen tunnin matkan päässä Brysselista." Jaja, ook wel een beetje 'ons Kuifje', als we wat groter denken dan alleen maar Hollands :-). Hoeveel exemplaren in hoeveel talen van het dagboek van Anne Frank er bestaan weet ik niet, maar Georges Prosper Remi Hergé mag er ook zijn: "Tintti-albumeja on myyty 230 miljoona kappaletta ja niitä on käännetty 80 kielelle." Dat is niet niks, lijkt me.
Vergelijk voor Anne Frank bijvoorbeeld mijn artikel (in het Nederlands) 'Historia nykypäivälle, Anne Frank' uit 2001 op de site van de zustervereniging, de Nederlandse Vereniging in Finland, www.nederlandsevereniging.fi :-).
Met groet, Petrus
Op deze manier vind je een schrijversmuseum (in Europa)
En waar vinden we dat? In Europa, dus in Rusland, Engeland, Frankrijk of Italië, jaja, maar ook in Nederland en België!
Vlak voor de boekenbeurs in Helsinki wijdde HS een heel katern aan nieuwe boeken en op bladzijde 9 aan schrijversmusea met een mooi geïllustreerde kaart, waarop die in Europa worden aangegeven en aangeprezen. En welk gezicht kijkt me aan, bijna midden op de pagina? Het lieve meisjesgezicht van Anne Frank met een verwijzing naar het "Anne Frank Huis, Prinsengracht 263, Amsterdam. Salainen siipi, jossa Anne Frankin perhe piileskeli kaksi vuotta natsimiehitystä. Murrosikäinen Anne Frank kirjoitti kuuluisan päiväkirjansa lapsenelämästä vainottuna ja eristyksissä." Over Anne Frank vind je op de website van HS ook het een en ander en verder op de site van het Anne Frankhuis: http://omamaailma.hs.fi/ en http://www.annefrank.org/splashpage.asp .
Het tweede schrijversmuseum dat tot mijn verrassing genoemd werd is dat van Multatuli oftewel Eduard Douwes Dekker, de moedige en ook wel wat eigenaardige negentiende eeuwse auteur van de 'Max Havelaar', dat na WO II als boek en film over de hele wereld bekend is geworden, ook in Finland. Zie verder www.multatuli-museum.nl (ook in het Engels). Het museum bevindt zich in Amsterdam.
Een derde museum wordt op de kaart naar voren gehaald, een vrijwel nieuw museum zelfs, waar HS op 3 oktober ook al uitvoerig over had geschreven: "Tintti seikkailee uudessa museossa.". OK, en waar dan? In Louvain-la-Neuve, het Waalse deel van de oude universiteitsstad Leuven ten zuiden van de taalgrens. Het gaat dus over het Hergé-museum (www.museeherge.com), waarover HS op 3 oktober schrijft: "Belgialaisten ylpeyden kohde, Hergé (1907-1983) ja hänen tunnetuin luomuksensa Tintti ovat saaneet uuden komean museon Louvain-la-Neuveen, joka on noin puolen tunnin matkan päässä Brysselista." Jaja, ook wel een beetje 'ons Kuifje', als we wat groter denken dan alleen maar Hollands :-). Hoeveel exemplaren in hoeveel talen van het dagboek van Anne Frank er bestaan weet ik niet, maar Georges Prosper Remi Hergé mag er ook zijn: "Tintti-albumeja on myyty 230 miljoona kappaletta ja niitä on käännetty 80 kielelle." Dat is niet niks, lijkt me.
Vergelijk voor Anne Frank bijvoorbeeld mijn artikel (in het Nederlands) 'Historia nykypäivälle, Anne Frank' uit 2001 op de site van de zustervereniging, de Nederlandse Vereniging in Finland, www.nederlandsevereniging.fi :-).
Met groet, Petrus
EINDHOVENISSA KASVAVAT MUOTOILUN IDUT (HS 27.10.09, C1)
In Eindhoven groeien er kiemen van design.
Zoals iedereen die HS leest wel weet, strijden Eindhoven en Helsinki om de titel van Wereld- Designstad: "Eindhoven ja Helsinki kilpailevat Maailman designkaupungin tittelistä." Dat moeten ze zeker doen en hoe deze wedstrijd afloopt, zullen we wel merken. Philipsstad Eindhoven presenteert zich de laatste tijd in ieder geval modern en internationaal.
In oktober was er daar een designweek, waarbij meesterstukken van afgestudeerden van de designacademie (THH Eindhoven) aan het publiek werden getoond, met veel succes overigens. Li Edelkoort van het Eindhovense Designhuis was daar ook actief. "Sen lisäksi vaikutusvaltainen trendianalyytikon Li Edelkoortin luotsamassa Designhuisissa oli esillä Talent-näyttely, johon oli koottu lähes parisataa muotoilun lopputyötä kymmenistä euroopalaisista muotoilukouluista." Een kort commentaar levert Hanna Pöppönen onder de sprekende titel: "Eindhovenissa on aineksia." Inderdaad, Eindhoven heeft echt wel wat te bieden! Niet voor een elite, maar voor velen ...
Een hartig commentaar uit de mond van Li Edelkoort kan ik de lezer/es niet onthouden: "Pohjoismaiden muotoilukouluissa opetus on fiksua, mutta ehkä se ei perustu niin paljon intuitiiviseen puoleen ihmisissä. Sen pitäisi olla pehmeämpää ja leikkisämpää." De Scandinavische designscholing heeft allerhand fijns op het gebied van designonderwijs te bieden, maar vergeten ze daar niet de intuitieve kant van de mens een beetje? Hun designopvatting zou wat zachter en speelser kunnen zijn.
Misschien wel, wie weet. Bij vergelijking van tijdschriften valt het me wel op, dat Nederlandse tijdschriften (zoals Plus, Libelle of Margriet) inderdaad speelser zijn, voor Finse smaak zelfs op het naieve af. Bedoelt Li Edelkoort dit wellicht?
Met groet, Petrus
Zoals iedereen die HS leest wel weet, strijden Eindhoven en Helsinki om de titel van Wereld- Designstad: "Eindhoven ja Helsinki kilpailevat Maailman designkaupungin tittelistä." Dat moeten ze zeker doen en hoe deze wedstrijd afloopt, zullen we wel merken. Philipsstad Eindhoven presenteert zich de laatste tijd in ieder geval modern en internationaal.
In oktober was er daar een designweek, waarbij meesterstukken van afgestudeerden van de designacademie (THH Eindhoven) aan het publiek werden getoond, met veel succes overigens. Li Edelkoort van het Eindhovense Designhuis was daar ook actief. "Sen lisäksi vaikutusvaltainen trendianalyytikon Li Edelkoortin luotsamassa Designhuisissa oli esillä Talent-näyttely, johon oli koottu lähes parisataa muotoilun lopputyötä kymmenistä euroopalaisista muotoilukouluista." Een kort commentaar levert Hanna Pöppönen onder de sprekende titel: "Eindhovenissa on aineksia." Inderdaad, Eindhoven heeft echt wel wat te bieden! Niet voor een elite, maar voor velen ...
Een hartig commentaar uit de mond van Li Edelkoort kan ik de lezer/es niet onthouden: "Pohjoismaiden muotoilukouluissa opetus on fiksua, mutta ehkä se ei perustu niin paljon intuitiiviseen puoleen ihmisissä. Sen pitäisi olla pehmeämpää ja leikkisämpää." De Scandinavische designscholing heeft allerhand fijns op het gebied van designonderwijs te bieden, maar vergeten ze daar niet de intuitieve kant van de mens een beetje? Hun designopvatting zou wat zachter en speelser kunnen zijn.
Misschien wel, wie weet. Bij vergelijking van tijdschriften valt het me wel op, dat Nederlandse tijdschriften (zoals Plus, Libelle of Margriet) inderdaad speelser zijn, voor Finse smaak zelfs op het naieve af. Bedoelt Li Edelkoort dit wellicht?
Met groet, Petrus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)